Omat kokemukset eläinten parissa
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä
pitäjässä kerrostalossa. Vanhempien mielestä eläimet eivät kuulu
kerrostaloelämään. Yritin omia ratkaisuja; toin metsähiiren huoneeseeni
lemmikiksi, josta tosin jouduin luopumaan samantien ja viemään hiirulaisen
takaisin sinne kivenkoloon mistä sen löysin. Sama tarina toistui aikuisen kissan
ja kissanpennun kanssa, kissat palautuivat takaisin omistajilleen. Jatkoin
koiraystävän löytämistä ja naapurien iloksi (tai riesaksi) kävin tarjoamassa
ulkoilutus apuani. Kunnes koitti päivä, että sain ihan oman akvaarion. Sain
seurata kuinka miljoonakalat synnyttivät ja pienet poikaset olivat vaarassa
joutua isompien lehti- ja kultakalojen ruuaksi. Näppärä isäni asensi akvaarioon
välilasin, jota pidettiin sen aikaa, että pienet miljoonakalan poikaset
saavuttivat aikuisen kalan koon. Kultakala sairastui eväruttoon ja sille
hankittiin oma pieni "sairastupa", jossa lääkeaineessa kalaystävää
lilluttelin, kunnes oranssille kultakalalle kasvoi uudet evät, -tosin
valkoiset. Osoitin vanhemmilleni eläimiin kohdistuvaa huolenpitoa niin, että sain tutustua myös marsun
ja hamsterien elämään.
Vieläkin ihmettelen miksi luovuimme marsusta, kun
se alkoi vanheta? Miksi en saanut pitää marsua sen luonnolliseen kuolemaan
asti? Marsu annettiin ystäväni perheeseen, joka huolehti rakkaasta marsustani
sen vanhuuden päivät ja saattoivat sen viimeiseen lepoon. Jouduin myös
luopumaan hamstereistani, kun niille tuli ikää. Onneksi hamsterit saivat
rakastavan uuden kodin vanhuuden päiville. Olen kokenut häpeän tunnetta siitä,
että olen joutunut luopumaan jyrsijöistäni niiden vanhuuden päivinä. Ja olen
pohtinut pitääkö kuolemaa pelätä?
Jotta lapsuusajan muistot eivät jäisi lukijalle
näin ankeiksi, niin kerronpa tähän väliin hyvätkin asiat. Sain mahdollisuuden
käydä ratsastamassa. Äitini saattelemana ekaluokkalaisena aloitin
"heppaurani" sh-ravurilla talutusratsastuksessa ja siitä lähtien olen
hevosen tuoksuja kantanut vaatteissani. Teini-ikäisenä muutimme omakotitaloon
ja sain ihan ikioman labbiksen. Vieläkin Masin muisto nostaa kaihon kyyneleet
silmiini. Kiitos. Masin kanssa sain kokea elämän murrosvaiheet: rakastumiset,
eron tuskat, lapsuudenkodista muuttamisen, esikoiseni syntymisen. Neljätoista
vuotta. Kiitos Masille. Kiitos vanhemmilleni.
Nämä kokemukset ovat eläneet sisälläni vahvoina.
Tunnen suurta tuskaa, kun olen joutunut luopumaan aikuisiän eläinystävistä
ennen aikojaan. Poni joutui auton töytäisemäksi ja jouduttiin lopettamaan.
Kissaäiti katosi luotamme, kun pennut lähtivät uusiin koteihin. Uskollinen
kissamme raahautui kotiin takajalka katkenneena. Suloinen kissanpentuni
löytyi kylätieltä auton yliajamana. Ennenaikainen kuolema on aina surullista.
Yllättävistä tilanteista selviämiseen tarvitsemme tunnetaitoja.
Tunnetaidot ja muovautuvaisuus
Tunnetaidot opimme lapsuudessa, mutta onneksi
niitä voi opetella läpi elämän. Aivot ovat plastiset, muovautuvaiset ja
leikkisästi sanonkin, että "omia aivoja on hauska huijata".
Neurofysiologia antaa meille tieteellisen todisteen siitä, että huijaus on
hyväksi silloin, kun käytämme sitä oikein. Halvaantuneen yläraajan
kuntoutuksessa tavallisen peilin kautta tapahtuva liikehoito rentouttaa
spastisen käden kevyeen liikehoitoon, aivot alkavat uudelleen oppia miten halvaantunut "kuollut
käsi" liikkuu ja tuntoaistimuksetkin nousevat tietoisuuteen hiljaa
hiipien, kun kuntoutuja vaan antaa ajatukselle mahdollisuuden. Työssäni
fysioterapeuttina neurologisessa kuntoutuksessa nämä asiat ovat tuttuja
menetelmiä jo vuosikymmenten ajan. Kun katsoo ja seuraa keskittyneesti
oikeanlaista liikettä, niin aivojen motoriselle kuorikerrokselle palautuu
takaisin menetetyt liikemallit.
Lasten kuntoutus eroaa aikuisten neurologisesta
kuntoutuksesta siinä, että nämä liikemallit ovat jääneet poikkeavassa
kehityksessä vajaiksi ja terapiassa luodaan nämä mallit alusta alkaen.
Usein meidän mieli estää oppimisen, olkoon
sitten tavoitteena motorinen- tai psykologinen oppiminen. Tähän mielen
estämisen oppimiseen minulle tarjoutui mahdollisuus kymmenen vuotta sitten
osallistua vuoden kestävään menetelmäkoulutukseen, joka sopii minulle
"kuin nenä päähän" eli pohjalla on oma vahva kokemus ja oivallus
menetelmän toimivuudesta omassa elämässäni.
EASEL/AASEL -menetelmäkoulutuksen
kautta sain vertaistukea ja tieteellistä pohjaa miten eläinavusteisia
menetelmiä voidaan käyttää terapiassa apuna.
- EASEL = E viittaa hevosten avulla
tapahtuvaan toimintaan
- AASEL = A viittaa eläinten avulla tapahtuvaan toimintaa,
- EASEL/ AASEL = A (assisted, avusteinen) S (social, sosiaalinen) E (emotional, tunteet) L
(learning, oppiminen).
Kiitos Mari Louhi-Lehtiön tästä menetelmän Suomeen
tuomisesta.
Neurologisessa kuntoutuksessa eläintyöpari tuo
terapiaan lisää nostetta. Ystävällinen, iloinen koirimus loihtii lempeät eleet
ja ilmeet kuntoutujan olemukseen. Hyvänmielen hormoonituotanto käynnistyy,
stressi, ikävät (kivun) tuntemukset vähenevät ja liikeharjoitukset
monipuolistuvat eläinavusteisessa kuntoutuksessa.
Eläinavusteisuus kognitiivisessa lyhytterapiassa
Kognitiivisessa terapiassa olemme kiinnostuneita
miten negatiiviset tunteet vaikuttavat tekoihin. Olemme kiinnostuneita saamaan
näkyviksi tunnelukkoja voidaksemme olla itsellemme se paras aikuinen vanhempi,
joka meiltä lapsuudessa puuttui.
Eläintyöpari houkuttelee nämä tunteet
näkyviksi, erityisesti ne tunteet joista olet jäänyt paitsi lapsena.
Tunnelukoissa piehtaroiva ihminen usein tukeutuu voimakkaasti eläimeen, kuten
terapeutin eläintyöpariin. Ilahtuu silmiinpistävästi eläintyöparista, haluaa
halia/ kosketella/ leperrellä käyttää pienen lapsen omaisia ilmaisumuotoja
kohdistaen nämä eläintyöparille. Näin tunnelukoista kipuileva ihminen saa
harjoitusta tavasta miten voisi puhutella omaa sisäistä lastaan silloin, kun
tunnelukko ottaa vallan ja estää toimimaan tavanomaisissa arjen asioissa.
Eläintyöpari voi aiheuttaa asiakkaalle myös
kielteisiä tuntemuksia, kuten pelkoa. Silloin pääsemme pohtimaan miltä
eläintyöparin aiheuttama pelko tuntuu kehossa, missä osaa kehoa se tuntuu,
miten voimakkaalta se tuntuu, miltä etäisyydeltä voit katsoa pelkoa (eläintä). Jos pelko tuntuu jaloissa, voidaan
kinesteettisen aistimuksen kautta tunnustella miltä liike jaloissa tuntuu,
auttaako jos jalkoja tällöin liikuttaa? Jos pelko tuntuu rinnassa, auttaako jos
viet käden rinnalle ja annat sen lempeästi vain olla siinä. Kokemukseni
kuntoutusta toteuttavana fysioterapeuttina voin sanoa, että auttaa. Siitä
kertoo spastisuuden vähentyminen (passiivisen liikkeen vastustus vähenee),
lempeys kasvoilla, hengityksen rauhoittuminen. Ja koiratyöparini
kertoo saman esittämällä rauhoittavia signaaleja: lipaisee suupieliään, kääntää
kyljen asiakkaalle, käy lepäämään kyljelleen lattialle ja huokaisee.
Huokaistaan yhdessä.
Eläintyöparin koulutus
Kuten meidät terapeutitkin on koulutettu
asianmukaisella tavalla ammattiamme harjoittamaan, tulee myös eläintyöpari
kouluttaa työtehtäviin.
Terapiassa työskentevä eläin on rehellinen, luotettava,
yhteistyökykyinen, toiminnaltaa ennakoitava, ongelmanratkaisukykyinen ja terve niin
fyysisesti kuin psyykkisesti.
Omat eläintyöparini olen kouluttanut tähän
työmenetelmään hakemalla oppia hevosten ja koirien koulutuksesta niin
kirjallisuudesta kuin kursseilta sekä kuunnellut viisaita kokeneita hevosmiehiä
ja -naisia ja iloisten hyvätapaisten koirien omistajia.
Nykyään on (onneksi)
saatavilla myös erilaisia testejä, joilla saadaan tietoa altistamatta koiraa
pelolle. Testitulokset kertovat mm. koiran kyvystä lukea ihmisen elekieltä,
ongelmanratkaisutaitoa, muistia, itsehillintää. Nuorin koirani, Taimi australian
labradoodle, s.26.4.2018, sai smartDOG PENTU -testistä seuraavanlaisia
tuloksia:
- ongelman ratkaisu osiosta ajan 33 sek, kun kaikkien rotujen (289
kpl) keskiarvo on 62 sek.
- ihmisen eleiden ymmärtäminen 100 %, kun kaikkien
rotujen keskiarvo on 91,9%.
Eläinten kouluttamiseen on saatavilla ammattitaitoisia
eläintenkouluttajia. Kiitos Mirva Paasonen, eläintenkouluttuja Mikkelistä,
jonka kanssa yhteistyö sujuu nykyaikaisesti etäyhteyden kautta. Mirva
tehnyt lopputyön Tampereen Yliopiston käyttäytymisanalyysiperusteinen
täydennyskoulutus v.2018 opinnoissaan aiheesta "Koiranhyvinvointi
eläinavusteisessa työssä".
Koira-avusteisessa fysioterapiassa työparina
kotikäynneillä uusin tulokas on Taimi. Taimin etenemistä tulevalla työuralla
voit seurata instagramissa taimi.ald
Terapeutin työhyvinvointi
Omasta kokemuksestani voin myös todeta, että
työhyvinvointia lisää merkittävästi eläintyöparin kanssa työskentely.
Vastuu
eläimen hyvinvoinnista: riittävästä tauosta/ levosta, ravinnosta, liikunnasta,
tulee pidettyä kiinni ja samalla nämä hyvinvoinnin elementit tulee myös itse
saaneeksi "siinä sivussa".
Huomaan, että tauoilla (= siirtymiset
kuntoutujien kotikäynneillä autolla ajaen), en pidä enää radiota auki, enkä
puhu puhelimessa jotta koiratyöparini saa nukahtaa rauhassa. Oma jaetun
tarkkaavaisuuden osaamisalue saa myös näinollen levätä hetken ilman radiosta
tulevaa tietotulvaa.
Aistiva liikkuminen koirimuksen kanssa on mitä
parhainta mielentaidon hallintaa. Koirimuksen kanssa kävellessä tulee sallia
hänen nuuskutella, jos sen häneltä estäisit, niin kokemus olisi sama
koirimukselle kun itseltäsi sulkisit silmät. Koirimuksen nuuskutellessa
pysähdyt itsekin tähän hetkeen, saat hetken aikaa katsella ympärillesi, aistia
ympäristöä. Oletko koskaan laskenut sekuntteja, kun koirasi pysähtyy
nuuskuttelemaan? Onko siihen käytetty aika paljon vai vähän? Miten se aika
vaikuttaa päiväsi kulkuun? Myöhästytkö mahdollisesti nuuskutteluun käytetyn
ajan takia seuraavasta tapaamisesta? Olisiko silloin syytä pysähtyä
tarkastelemaan ajanvarauskalenteria, onko tauot liian lyhyet? Entä jos itse
käytät vastaavan ajan aistimiseen, sen ajan mitä koirasi nuuskuttaa. Huomaatko
miten se tauotus vaikuttaa Sinun työhyvinvointiisi?
Eläinavusteiset menetelmät tutuksi
Tässä menneellä viikolla kotikäynnillä olikin
läsnä kuntoutujan puoliso ja keskustelimme koira-avusteisesta fysioterapiasta.
Hänelle menetelmä oli aivan vieras, vaikka hän itse on liikuntavammainen ja
lapsuuden perheessä on koira. Tämän keskustelun innoittamana otin aikaa
itselleni kirjoittaa tästä oivallisesta menetelmästä. Tuoda eläinavusteista fysioterapiaa
näkyvämmäksi. Antaa toiminnalle sanat ja luettavaa tekstiä. Sekä kuvat, jotka
linkittyvät aiheeseen.
Mikäli kiinnostuit aiheesta niin asiakkaan tai
kolleegan tulokulmasta käsin, olisi mukava tutustua ja vaihtaa ajatuksia. Minut
tavoittaa parhaiten email virpi.hentunen@terapiapilgrim.fi
Yrityksemme
kotisivut soitteessa terapiapilgrim.fi ja
facebookissa päivitämme ajankohtaisista asioista (linkkifb-sivulle
kotisivuilla) ja instagramissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:
taimi.ald
Voi hyvin, hymyillään kun tavataan!
Virpi
